On hetkiä jotka jää pienen ihmisen mielee pysyvästi. Niitä kokee partiossa. (LIITTYKÄÄ)

 Ekana perjantai ilta: johtajat oli tekee meille sellasta kynttiläpolkuu, ni sonja rupee tärisemää ja häntä pyörryttää, myö laitettii se istumaa, eiku selällee, eiku en muista, ja annettii juotavaa. Mie menin ovelle ja huusin täysillä: SINIII!!! SONJAA PYÖRRYTTÄÄÄ!!!! Sini huus, et laittakaa makuulle jalat yläs ja antakaa juotavaa. Hetken päästä hää tuli ja otti "tilanteen haltuun" tai jotai sinne päi. Vähä aja päästä myö lähettii Elsan kaa kiertää kynttiläpolkuu ja, kun oltii kallion reunalla mie sanoin Elsalle: "Mie rakastan partiota, ja just tällasia hetkiä!" Elsa myönteli ja myö kierrettii polku loppuu ja palattii mökille. Ootettii siinä, et Sonja ja Ella tulee ja senjälkee mentii aittaa nukkumaa. Oltii sovittu et lähetää 04:30 aamukävelylle ja laitettii herätyskellot soimaa. Sovittuu aikaa miun kello sitte soi ja laitoin sen pois päältä, ko olin niin väsyny. Sitte Elsalla soi jua hääkii laittaa sen pois. Epähuomiossa torkulle, joten n´viien minsan päästä se soi uuestaa. Kukaa ei jaksa laittaa sitäå pois ja se vaa jatkaa ja kovenee. Viimei Elsa kompuroi laittamaa sen pois.

08:45 herätys: Aamupalle. Elsan ensimmäine reaktio, ku mennää mökkii: "HYI! PUUROO" . "Puuro on täyttävää" Sonja selittää ja niin myö styödää. Aamupalan jälkee mennää valmistautumaa riihityksee. Jatkan huomenna!!!

Anteeksanteeks!!! En oo kerinny koneelle, oon ollu vähä kipee eikä kotona oo ollu konetta....  Nyt siis itse leirin kohokohtaa eli riihityksee:

Lähtötehtävänä solmutaulu. Elsa...no öö, enpäs kerrokkaa, mutta siinä meni 1h, ku Ellupieni on ollu vast puol vuotta partiossa. Liima tarttu ikävästi käsii ja päätin sitte käyvä järves pesemäs. Kuinkas ollakkaa saippua jämähti sormii kiinni ja voitte kuvitella milt tuntu ku sormet liimautuu vähä välii yhtee. Päästii sitte lähtemää ja rämmittii jonki aikaa metässä, ja. Elsa alko olla jo epätoivone. Onneks löydettii sateenvarjo, se rauhotti Elsan. Hetkeks. Onneks Ellul oli hätävarustus. Vähä erilaine, ku miulla yleensä. Suklaata. Siinä se mussutti meiän nenän eessä...... Hypätäänkö vähä rasteja yli? Joo, samaa mieltä. Oltii ihan lähellä 3rastii, kun ylitettii semmone oja missä oli vettä. Arvaatteko kuka pyllähti siihe? Miettikää ja arvailkaa kommaksilla. ->Sitte nelos rastille. Tehtävänä oli sytyttää nuotio. Kauheen isoja halkoja, jotka piti pilkkoo. Mie olin siis Elsan pari ja Sonja Ellan. Mie kävin hakkaamaa halkoja ja Elsa huus vieressä: "Voi VIlma!!! Kohta sie satutat ittess!!! EIJEIJEI!!!" ja heiluttii käsiään niiku Tza Tza Lanz. Sonjaki hakkas halkoja ja osa haloista hyppäs  lätäkköö. Vahingoniloa. Aikamma sitte yritettii sytyttää nuotioitamme. Myö omaa ja hyö omaa. Ohi meni auto ja ELsa huomas, et siin oli hänen luokkalaisen vanhemmat. Elsa selitti heille mitä myö tehtii, ja hyö lahjotti meille tulitikkuja, koska omat oli lopussa. Siinä sitte meni partiovihkonsivuja eikä mitään saatu aikaa... Paitsi joo, savua. Sillon ei kyl päteny fyken kirjan teksti; Ei savua ilman tulta. Onneks mei johtajan pikkusisko tuli apuu ja viimesellä tulitikulla saatii tuli syttymää. Elsa sano jälkeenpäin, että Meri oli noitunu sen sillee, et vaa hää saa sen syttymää. Mutta makkara maistu. Hyvältä tietenkin. Ensiapurastilla piti hoitaa palovamma ja valtimoverenvuoto. Siitä joskus myöhemmi. Tän koneen aika loppuu!!! Viimeistää maanantaina!!!!